Se on jännä, että mitä tahansa tuloksia sitä odotteleekin, aina jännittää yhtä paljon. Tällä kertaa jännitys liittyi radonpitoisuuslukemiin, joita jääkiekon näköisillä purkeilla kodistamme mitattiin. Kun talo viimein alkaa neljässä vuodessa olla lopputarkastusta vaille valmis, voinette kuvitella, että raksaajien remppakunnosta on imetty viimeisetkin mehut jo aika päivää sitten. Kaikki uhkakuvat mittaustulosten selvittyä edessä siintävistä korjaustoimenpiteistä saivat kylmän hien nousemaan pintaan.
Uusi asunto tulisi nykysäädösten mukaan suunnitella ja rakentaa niin, että huoneilman radonpitoisuuden ei tulisi ylittää 200 becquereliä kuutiometrissä. Mikäli radonpitoisuudet asuintilassa jäisivät välille 200 – 400 Bq/m3 olisi korjaustoimenpiteet mahdollista toteuttaa helposti esimerkiksi parantamalla huonosti toimivaa ilmanvaihtoa sekä tiivistämällä selvät vuotokohdat. Koska 2000-luvulla rakennetuissa taloissa lattialaatan alle on usein asenettu radon-putkisto jo rakennusvaiheessa, pitoisuuksien ylittäessä 200 Bq/m3 voidaan radonputkisto aktivoida viemällä sen poistokanava vesikaton läpi ja kytkemällä poistokanavaan esimerkiksi huippuimuri. Tämä toimenpide meillä oli tehty ja rakennettaessa. Jos radonpitoisuus ylittää 400 Bq/m3 voidaan radonpitoisuutta alentaa lattialaatan alta imevän radonimurin avulla.
Lähetimme muutama viikko sitten kaksi purkkia Säteilyturvakeskukseen. Purkit olivat lojuneet marraskuun puolesta välistä helmikuun puoleen väliin alakerrassa olohuoneessa sekä yläkerran makuuhuoneessa. Tulokset tulivat reilussa viikossa. Alakerran raadonpitoisuus asuintiloissa oli 99 Bq/m3 ja yläkerran 78 Bq/m3. Ei tarvetta toimenpiteille!
Radonpitoisuuksien vapaaehtoinen mittaaminen oli mielestäni erittäin suotavaa. Onhan kyseessä täysin hajuton, mauton ja väritön radioaktiivinen kaasu, jota ei millään muulla luotettavalla menetelmällä pystytä toteamaan asuintilojen huoneilmasta, ja joka edelleen aiheuttaa Säteilyturvakeskuksen mukaan noin 300 keuhkosyöpätapausta vuosittain. Aika hurja luku, joka olisi pienennettävissä hyvin yksinkertaisella tavalla: mittaamalla oman kodin radonpitoisuuden.