ELÄMÄ

Kun elämä heittää häränpyllyä ja arjen peruspilarit järkkyvät, ei oikeastaan toivoisi mitään muuta, kuin että voisi taas päästä kotiin pesemään pyykkiä. Nämä psykoterapeutti ja tietokirjailija Maaret Kallion sanat muistuivat mieleeni, kun vielä vähän unenpöpperöisin silmin selailin sängyssä iltapäivälehtien lööppejä puhelimestani. Silmiini sattui artikkeli, jossa pin-up-malli ja tatuointitaiteilija Sini Ariell avautui somelakostaan. Päätös lakosta syntyi sairaalassa, kun Sini havahtui omaan somekäyttäytymiseensä tyttärensä sairasvuoteen äärellä.

Myös meille sairaalan vuoteet pienen keskospojan vanhempina ovat tulleet kuluneen vuoden aikana hyvinkin tutuiksi. Näinä hetkinä emme ole valinneet tietoisesti somehiljaisuutta tai edes pohtineet julkaisisimmeko kuvia, vaan olleet jokaisella hengenvedolla vain ja ainoastaan läsnä. Sisustuspainotteiseen blogiin sopinee muutenkin paremmin, niin no sisustuspainotteiset kuvat ja vaikka arvostankin avoimuutta ja sitä, että myös se ihan tavallinen elämä näkyy blogissa silloin tällöin, on myös suuri joukko ihan niitä arkisia ja hyvinkin henkilökohtaisia asioita, jotka pitää vain itsellään. Kuvat lapsen sairasvuoteen ääreltä kuuluvat ehdottomasti tähän kategoriaan.Jaoin tammikuun alussa Kevyt Keskosvanhempien yhdistyksen tiedotteen, jossa muistutettiin ihmisiä siitä, etteivät menisi kyläilemään keskosvauvan kotiin edes nuhaisena. Virus saattaa aiheuttaa sinulle vain vähäisiä oireita, mutta keskosvauvalle se voi olla hengenvaarallinen! Lähipiirimme on ottanut tämän onneksi hyvin huomioon, mutta nyt virustautien jyllätessä Suomessa, olemme päässet taas viettämään monen monta päivää ja yötä päivystyksessä sekä osastolla.

Vaikka kuvittelen olevani ihan valveutunut sosiaalisen median kuluttaja, huomaan varsinkin omien murheideni keskellä ahdistuvani muiden kiiltokuvamaisia somepäivityksiä selatessani. Näinä hetkinä se oma elämä näyttäytyy jotenkin erityisen tylsänä ja nuhjuisena eikä edes niiden arkisten asioiden jakaminen tunnu luontevalta. Tällöin yritän palauttaa itseni maanpinnalle sillä ajatuksella, että meillä kaikilla on elämässä aika vaikeita aikoja, yleensä ne vaan piilotetaan laajemmalta yleisöltä.

KENELLE SINÄ OLET KORVAAMATON?

Luonnoksissani on ollut pitkään teksti “Miltä uupumus tuntuu?”. Aloin alunperin tekemään tekstiä, jotta muistaisin, miten päädytään siihen jamaan, kun pää ja ajatukset muuttuvat niin sumuiseksi, ettei pysty millään hahmottamaan mikä vuosi on. Syyt, miksi uuvuin…

Lisätietoja

KUINKA SELVITÄ PIMEYDESTÄ

Selaillessani blogiani vuosia taaksepäin törmäsin juttuun, jonka olin kirjoittanut tasan neljä vuotta sitten. “Tänä syksynä virtaa (ja viitisen lisäkiloa) antoi reilun parin viikon mittainen reissu Sisiliaan. Tuo matka oli monella tapaa käännekohta: sitä ennen jouduimme…

Lisätietoja

MITÄ TEHDÄ, KUN EI VOI TEHDÄ MITÄÄN

Olen aina hyvin optimistinen omien voimavarojeni suhteen. ”Kyllä se sopii”, ”Ei tarvitse auttaa” ja ”Jaksan minä” ovat lauseita, jotka lipsahtavat suustani vaikka tarkoittaisin aivan päinvastaista. Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet todella opettavaisia, kun leikkauksen jälkeen…

Lisätietoja

TILAA ELÄMÄLLE

Ensin tuli kotoilu. Kotoilu liitettiin vahvasti kotona puuhailuun ja oleskeluun. Vaikka sana on jokseenkin kadonnut arkikäytöstä, löytyy se kuitenkin edelleen Kielitoimiston sanakirjasta. ”Kotoilu – Koti- ja käsitöiden harrastaminen kiireisen elämänrytmin vastapainona.” Kotoilun jälkeen ihastuttiin tanskalaiseen…

Lisätietoja

IKUISESTI KESKENERÄINEN

Vuoden vaihteen jälkeen, tai viimeistään kevään kynnyksellä, iskee aina vimma tuuletella oikein kunnolla ympärillä olevia asioita. Karsia esineitä sekä ravistella omia pinttyneitä ajatuksia ja tapoja.  Itselläni tämä tarkoittaa yleensä sitä, että siivoan ja järjestän kotimme…

Lisätietoja