Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

SISUSTUS, JOKA KESTÄÄ AIKAA

Kaupallinen yhteistyö: Boknäs ja Babler

Olen lukenut aina. Muistan, miten pienenä odotin iltaa. Tein sänkyyni peitosta ja tyynyistä mukavan pesän, hain keittiöstä lasillisen kaakaota ja kasan voileipäkeksejä ja kömmin pesään kirja kainalossa. Saatoin lukea tunti tolkulla. Siksipä ihan parasta oli, jos nukkumaan pääsi jo hyvissä ajoin. 

Rakastan hyviä tarinoita ja vähän huonompiakin. En ole elämäni aikana jättänyt kuin yhden kirjan kesken. Sekin on tapahtunut kuluneen vuoden aikana. Miranda Julyn debyyttiromaanin luvattiin yllättävän kuin kevyen läpsäisyn avokämmenellä. Minut se melkeinpä tainnutti kaikessa raskassoutuisessa outoudessaan. Kirja odottelee silti edelleen yhä hyllyssä, josko jokin toinen hetki olisi sille sopivampi. Ja uskon sen hetken vielä  tulevan. 

Jokainen ansaitsee toisen mahdollisuuden.

En ole elämäni aikana myöskään heittänyt pois yhden yhtä kovakantista kirjaa. Kirjahyllystäni löytyy tälläkin hetkellä Hamsterin hoito -opas (julkaistu vuonna 1985). 

Jos kaipaan puutarhan hoitovinkkejä, suuntaan ennemmin kirjahyllylle kuin Googleen. Sama pätee keittokirjojen kanssa. Minusta on myös äärimmäisen ihanaa selailla kerta toisensa jälkeen sisustuskirjoja ja inspiroitua erilaisista tiloista ja tunnelmista (sanoinko jo, etten myöskään heitä koskaan sisustuslehtiä pois). 

Minimalistista harmoniaa kaipaavassa sielussani asuu myös vähän vinksahtanut keräilijä: en ole tarvinnut hamsterin hoito -opasta vielä kertaakaan (ehkäpä siitä syystä, ettei minulla ole koskaan ollut hamsteria), mutta jostain kumman syystä hamsterista haaveilleelle tytölle kirja on silti edelleen äärimmäisen tärkeä. 

Tietokirjojen lisäksi kirjahyllyssäni on rivissä nuoruusvuosien Annat, Runotytöt (lahjoja kummilta) ja Neiti Etsivät sekä Viisikot. Ne ovat saaneet myöhemmin seuraa Harry Pottereista, Patricia Cornwellista, Ilkka Remeksestä, Leena Lehtolaisesta ja Jo Nesbøsta. 

Kaikista maailman kirjoista kuitenkin kaikkien aikojen ikisuosikkini on Colleen McCulloughin Okalinnut, jonka olen lukenut lähes kymmen kertaa. Samaan sarjaan voisin niputtaa myös Tamara McKinleyn koko Australia saagan.

Minusta maailman paras lukupaikka on nojatuoli. Haaveilen sellaisesta tummanpuhuvasta kirjastohuoneesta. Sellaisesta, joita näkee vanhoissa elokuvissa ja joissa kirjoja on hylly tolkulla kattoon saakka niin, että ylimmän saavuttaakseen täytyy keikkua tikkailla. Yleensä niissä huoneissa on keskellä myös tumma, jykevästä puusta valmistettu kirjoituspöytä sekä pehmeä nojatuoli, johon käpertyä kirjan kanssa. 

Lyön vaikka vetoa, että saat silmiesi eteen, miltä nuo kirjahyllyt näyttävät. Ehkäpä yllättävintä on se, että mitä todennäköisemmin ne ovat samoja, joita suomalainen perheyritys Boknäs valmistaa. Varhaisempi tuotenimi hyllyille oli Billnäs, ja ne sopivat saumattomasti myös Boknäsin valmistamiin uudempiin osiin.

Boknäsin toiminta sai alkunsa Töölössä sijainneesta Helsingin Antikvariaatista, jolla oli ongelma, missä säilyttää alati kasvavia kirjakokoelmia. Antikvariaatin omistanut Seppo Salmevaara tarvitsi myymäläänsä laadukkaita kirjahyllyjä, mutta niiden saatavuus oli heikko. Siksi ne piti tehdä itse. Kohta Salmevaaran pinottavia ja toisiinsa sopivia hyllyjä alkoivat kysellä muutkin kirjojen keräilijät. 

Kerroinko jo, että rakastan tarinoita?

Kirjojen lisäksi myös kaikista rakkaimmilla esineillä on usein jokin tarina kerrottavanaan. Kuten ruokapöytämme tuolit. Minusta on hauska tietää, että ne ovat olleet 50-luvulla hotellin ravintolasalin ruokailutuoleina. Uuden sivun tuolien tarinaan lisäsi mieheni, joka kunnosti tuoli vanhukset huolella ja rakkaudella.

Myös eteisessä olevaan loimukoivu oviseen 30-luvun vaatekaappiin liittyy tarina vaikka en kaapin historiaa sen enempää tunnekaan. Tarina kertoo niistä huolettomista kesäpäivistä, joina lähdin usein yksin kaupunkiin kiertelemään vanhoja kulmia, kivijalkakauppoja ja kahviloita. Ensikohtaaminen kaapin kanssa oli rakkautta ensi silmäyksellä ja vaati aikamoista sumplimista, että sain sen lopulta autottomana kuljetettua ehjänä kotiin.

Myös ruokapödällämme on tarina, joka alkoi häistämme. Pyysimme, että vieraat eivät toisi lahjoja vaan halutessaan laittaisivat lippaaseen rahaa uuteen ruokapöytään (kutsumme mielellämme ihmisiä syömään ja halusimme uuteen kotiin tilaan sopivan ja mittasuhteiltaan oikean kokoisen pöydän). Edelleen pöydän äärellä istuessani muistot palaavat tuohon kauniiseen päivän Ravintola Kappelissa, jossa sanoimme toisillemme tahdon. Häälahjaksi saamamme pöydän ympärillä on käyty myös monet hyvä keskustelut ja unohtumattomat illanvietot.

Ennen lopullista pöytävalintaa haaveilimme pitkästä lankkupöydästä, mutta tuolloin emme löytäneet mitoiltaan ja tyyliltään sopivaa. Uudesta ruokapöydästä haaveilevalle suosittelen tutustumaan Boknäs Yhdessä -konseptin lankkupöytiin, jotka ovat todella kaunis  puusepän taidonnäyte. Sarjasta löytyy myös penkkejä ja sohvapöytiä.

Kotiamme sisustaessa olemme tehneet valintoja hitaasti ja huolella: ajatuksella, että ei ole olemassa väliaikaisia ratkaisuja. Tämä tukee hyvin niitä arvoja, jotka ovat itselleni tärkeitä: kestävyys, käsityöläisyys ja kotimaisuus. Myös historialla on todella tärkeä merkitys.

Minusta on kiehtovaa, että Suomesta löytyy edelleen perhe omisteisia yrityksiä, kuten Boknäs, jonka tuotteiden historia ulottuu aina 1900-luvun alkuun asti. Ja se, että tuotteet tehdään edelleen samojen vanhojen piirustusten ja mittojen mukaan.

Vaikka Boknäs varmasti parhaiten tunnetaan hylly elementeistään, löytyy valikoimasta omien tuotemerkkien lisäksi myös laaja kattaus moderneja huonekaluja (olen haaveillut tästä Kristensenin Velvet -senkistä ties kuinka kauan). 

Niin kuin kirjatkin, huonekalut kulkevat matkassa muutosta toiseen. Kodin sisustus saattaa kuitenkin elää elämäntilanteiden ja muuttuvien tarpeiden myötä, ja joskus on myös tarpeen laittaa vanhoja huonekaluja kiertoon. Sen tähden pidän myös erittäin tärkeänä, että tuote on kestävä ja laadukas ja voi kulkea huoletta sukupolvelta toiselle. 

KATSO MYÖS MILTÄ AULAMME KIRJAHYLLY NÄYTTÄÄ

Share:

1 Comment

  1. 26 toukokuun, 2020 / 9:02 am

    Ihana kuulla tästäkin puolestasi, että säilöt kirjoja! Ihanaa siksi, että olen pitänyt itseäni vähintäänkin kummallisena, kun meiltä löytyy myös kaikki nuoruusvuosien kirjani, samoin lapsuuteni kirjakerhon kirjat, koko Uppo-nalle sarja, puutarhakirja jne 😀 Meillä on valtavasti kirjoja! Kohta kun muutto mahdollisesti taas lähestyy, pitää punnita kirjojen määrää, vieläkö säilytetään kaikki, vai joko voisi karsia..? En usko että kovin paljon raaskin karsiakaan, kirjat tuovat kodikkuutta ♥

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.