KUINKA SELVITÄ PIMEYDESTÄ

Selaillessani blogiani vuosia taaksepäin törmäsin juttuun, jonka olin kirjoittanut tasan neljä vuotta sitten.

“Tänä syksynä virtaa (ja viitisen lisäkiloa) antoi reilun parin viikon mittainen reissu Sisiliaan. Tuo matka oli monella tapaa käännekohta: sitä ennen jouduimme elämään aika hissuksiin ja eristyksissä kotioloissa. Matkan aikana ja ennen kaikkea jälkeen pääsimme tekemään vihdoin yhdessä niitä ihan tavallisia asioita: kulkemaan kaduilla ja käymään ruokakaupoissa.”

Jutun luettuani mieleni valtasi todella epäuskoinen tunne. 

Ensinnäkin, olin jo unohtanut, miten uskomattomalta se silloin neljä vuotta sitten tuntui, kun eristys loppui ja pääsimme elämään ihan normaalia elämää. Ja toisaalta, miten pelottavan tutulta tuo kaikki nyt taas tässä hetkessä kuulostaa. 

kuinka selvitä pimeydestä

Meillä on ollut joka vuosi tapana tehdä syksyllä ulkomaanmatka, jonka tarpeellisuuden olen hyvin saanut perusteltua itselleni sillä, että se on kuin laittaisi rahaa pankkiin, jonka nimi on oma hyvinvointi. Viimeisen parin vuoden ajan matkoja ei ole tehty ja edelleen tuntuu siltä, ettei se vielä  tänäkään syksynä ole ajankohtaista.

Marraskuun niellessä viimeisetkin valonsäteet, vaakakuppi meinaa kuitenkin helposti heilahtaa ennemmin matkan puolesta kuin vastaan.

MITEN PIMEYS VAIKUTTAA SINUUN?

Luin jokin aika sitten artikkelin siitä, miten pimeys vaikuttaa meihin suomalaisiin. 

Tutkimukseen osallistuneista vain 18 prosenttia sanoi, ettei se vaikuta heihin millään lailla. Yli 80 prosenttia kyselyyn vastanneista kokee, että talveen siirtyminen ahdistaa: unentarve on suurempi, mieli on maassa ja vyötärö levenee.

Toisaalta pimeä myös hiljentää, rauhoittaa ja pysäyttää. 

“Kuluvana syksynä olen ollut myös ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa olen voinut käpertyä oikeasti sohvalle viltin alle ja olla vastaamatta puhelimeen (viimeisen kuukauden aikana ainoastaan lehtimyyjä on yrittänyt tavoitella minua). Olen käynyt kävelylenkeillä joka kerta, kun aurinko on pilkahtanut pilven raosta ja sytyttänyt aamuisin kynttilöitä, kun ulkona vihmoo vettä ja räntää.“

Vauva-vuotta lukuun ottamatta, olen usein viimeistään marraskuussa yhtä leppoisa, kuin talviuniltaan herätetty karhu: ajatukset ovat muuttuneet jähmeiksi ja takkuisiksi, olen kadottanut keskittymiskykyni ja minusta on tullut levoton ja ärtyisä. Samaan aikaan, kun keho ja mieli kaipaisi kipeästi lepoa, täytyy puskea täysillä eteenpäin. Eletäänhän vuoden kiireisintä aikaa.

ELÄMÄ KANTAA

On ihanaa lukea, että näin ei aina ole ollut ja samalla outoa tunnustaa, että on kateellinen itselleen neljän vuoden takaisesta vauva-ajasta.

“Voisin sanoa, että kulunut kesä ja syksy ovat olleet tähänastisen elämäni onnellisinta aikaa. Ja kaikista hulluinta, että nyt viimein pienen vauvan äitinä olen elämäntilanteessa, jossa olen saanut vihdoin levätä. Kaikki se huoli ja yövalvomiset, mitä pienen ihmisen kanssa varmasti jokainen käy läpi, on ollut jotain niin pientä sen suunnattoman uupumuksen rinnalla, joka jokunen vuosi sitten tarttui minuun kuin takiainen.

Jotain tuosta ajasta on myös kantanut näihin päiviin asti.

“Ilon ja toivon palautuminen on näkynyt konkreettisesti myös blogiini tekemissäni tai tekemättä jättämissäni asioissa. Kotiimme on ilmestynyt viimein värejä, tekstuureja ja viherkasveja. 

Olen kirjoittanut herkimmät ja henkilökohtaisimmat tekstini, koska olen voinut, ja ennen kaikkea uskaltanut. 

En ole enää kuollakseni pelännyt virheitä: vaikka sanoista puuttuisi muutama kirjain tai pilkut ja pisteet eivät ole ihan kohdillaan tai kuvat eivät olisi ihan viimeisen päälle, ei ole olemassa ketään, joka niistä minulle huomauttelisi tai sormella osoittaisi. 

Olen tehnyt juttuja, kun siltä tuntuu tai ollut tekemättä. Ollut vaan rennosti ja viihtynyt omissa oloissani ja nahoissani niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.”

Noilla lauseilla on itselleni edelleen todella voimaannuttava merkitys. Vaikka tuon jälkeen tapahtuikin elämääni eniten järisyttävä tapahtuma on ihana huomata, että niin kauan, kuin on elämää, on myös toivoa. 

Ja pimeyden jälkeen paistaa aina aurinko!

P.S. Kirkasvalolamput ovat olleet kuluneet kaksi vuotta todellinen pelastus!

Mitä keinoja sinulla on pimeydestä selviämiseen? 

AIHEESTA LISÄÄ: SAMALLA TARINALLA VOI OLLA KAKSI ERI LOPPUA

Follow:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.