ELÄMÄ

Kun elämä heittää häränpyllyä ja arjen peruspilarit järkkyvät, ei oikeastaan toivoisi mitään muuta, kuin että voisi taas päästä kotiin pesemään pyykkiä. Nämä psykoterapeutti ja tietokirjailija Maaret Kallion sanat muistuivat mieleeni, kun vielä vähän unenpöpperöisin silmin selailin sängyssä iltapäivälehtien lööppejä puhelimestani. Silmiini sattui artikkeli, jossa pin-up-malli ja tatuointitaiteilija Sini Ariell avautui somelakostaan. Päätös lakosta syntyi sairaalassa, kun Sini havahtui omaan somekäyttäytymiseensä tyttärensä sairasvuoteen äärellä.

Myös meille sairaalan vuoteet pienen keskospojan vanhempina ovat tulleet kuluneen vuoden aikana hyvinkin tutuiksi. Näinä hetkinä emme ole valinneet tietoisesti somehiljaisuutta tai edes pohtineet julkaisisimmeko kuvia, vaan olleet jokaisella hengenvedolla vain ja ainoastaan läsnä. Sisustuspainotteiseen blogiin sopinee muutenkin paremmin, niin no sisustuspainotteiset kuvat ja vaikka arvostankin avoimuutta ja sitä, että myös se ihan tavallinen elämä näkyy blogissa silloin tällöin, on myös suuri joukko ihan niitä arkisia ja hyvinkin henkilökohtaisia asioita, jotka pitää vain itsellään. Kuvat lapsen sairasvuoteen ääreltä kuuluvat ehdottomasti tähän kategoriaan.Jaoin tammikuun alussa Kevyt Keskosvanhempien yhdistyksen tiedotteen, jossa muistutettiin ihmisiä siitä, etteivät menisi kyläilemään keskosvauvan kotiin edes nuhaisena. Virus saattaa aiheuttaa sinulle vain vähäisiä oireita, mutta keskosvauvalle se voi olla hengenvaarallinen! Lähipiirimme on ottanut tämän onneksi hyvin huomioon, mutta nyt virustautien jyllätessä Suomessa, olemme päässet taas viettämään monen monta päivää ja yötä päivystyksessä sekä osastolla.

Vaikka kuvittelen olevani ihan valveutunut sosiaalisen median kuluttaja, huomaan varsinkin omien murheideni keskellä ahdistuvani muiden kiiltokuvamaisia somepäivityksiä selatessani. Näinä hetkinä se oma elämä näyttäytyy jotenkin erityisen tylsänä ja nuhjuisena eikä edes niiden arkisten asioiden jakaminen tunnu luontevalta. Tällöin yritän palauttaa itseni maanpinnalle sillä ajatuksella, että meillä kaikilla on elämässä aika vaikeita aikoja, yleensä ne vaan piilotetaan laajemmalta yleisöltä.

UGLY TRUTH

Kiitos kaikille Keeping us busy -juttuun kommentoineille. Kylläpä sitä sai taas sellaisen innonpotkun bloggailla, että ihan sydämestä ottaa. Jottei kuitenkaan totuus unohtuisi, oheinen lauantain kuvasaldo paljastakoon miltä meillä oikeasti näyttää. Olemme asuneet tämän kaaoksen keskellä…

Lisätietoja

KUN PALO ON TARPEEKSI KOVA, USKALTAA LÄHES MITÄ VAAN

Elokuu. Pimenevät illat. Haikeat jäähyväiset menneelle kesälle ja jonkin uuden alku. Kun kesä on kaikessa kepeydessään jopa jotenkin  röyhkeän valoisa, on syksy omassa synkkyydessään lohdullisen turvallinen. Syksy ei esitä mitään. Se vaan on. Ja sen…

Lisätietoja

//TAHDON//

Yksi pieni sana. Sana, joka sisältää niin paljon rakkautta, turvaa, pelkoa ja toivoa. Tahtoa olla juuri tässä. Tuntea tulleensa kotiin, kun näkee rakkaat kasvot ja kuulee tutun äänen. Huomata asioiden saavan oikeat mittasuhteet ja rauhattoman…

Lisätietoja