ELÄMÄ

Kun elämä heittää häränpyllyä ja arjen peruspilarit järkkyvät, ei oikeastaan toivoisi mitään muuta, kuin että voisi taas päästä kotiin pesemään pyykkiä. Nämä psykoterapeutti ja tietokirjailija Maaret Kallion sanat muistuivat mieleeni, kun vielä vähän unenpöpperöisin silmin selailin sängyssä iltapäivälehtien lööppejä puhelimestani. Silmiini sattui artikkeli, jossa pin-up-malli ja tatuointitaiteilija Sini Ariell avautui somelakostaan. Päätös lakosta syntyi sairaalassa, kun Sini havahtui omaan somekäyttäytymiseensä tyttärensä sairasvuoteen äärellä.

Myös meille sairaalan vuoteet pienen keskospojan vanhempina ovat tulleet kuluneen vuoden aikana hyvinkin tutuiksi. Näinä hetkinä emme ole valinneet tietoisesti somehiljaisuutta tai edes pohtineet julkaisisimmeko kuvia, vaan olleet jokaisella hengenvedolla vain ja ainoastaan läsnä. Sisustuspainotteiseen blogiin sopinee muutenkin paremmin, niin no sisustuspainotteiset kuvat ja vaikka arvostankin avoimuutta ja sitä, että myös se ihan tavallinen elämä näkyy blogissa silloin tällöin, on myös suuri joukko ihan niitä arkisia ja hyvinkin henkilökohtaisia asioita, jotka pitää vain itsellään. Kuvat lapsen sairasvuoteen ääreltä kuuluvat ehdottomasti tähän kategoriaan.Jaoin tammikuun alussa Kevyt Keskosvanhempien yhdistyksen tiedotteen, jossa muistutettiin ihmisiä siitä, etteivät menisi kyläilemään keskosvauvan kotiin edes nuhaisena. Virus saattaa aiheuttaa sinulle vain vähäisiä oireita, mutta keskosvauvalle se voi olla hengenvaarallinen! Lähipiirimme on ottanut tämän onneksi hyvin huomioon, mutta nyt virustautien jyllätessä Suomessa, olemme päässet taas viettämään monen monta päivää ja yötä päivystyksessä sekä osastolla.

Vaikka kuvittelen olevani ihan valveutunut sosiaalisen median kuluttaja, huomaan varsinkin omien murheideni keskellä ahdistuvani muiden kiiltokuvamaisia somepäivityksiä selatessani. Näinä hetkinä se oma elämä näyttäytyy jotenkin erityisen tylsänä ja nuhjuisena eikä edes niiden arkisten asioiden jakaminen tunnu luontevalta. Tällöin yritän palauttaa itseni maanpinnalle sillä ajatuksella, että meillä kaikilla on elämässä aika vaikeita aikoja, yleensä ne vaan piilotetaan laajemmalta yleisöltä.

HETKIÄ JOTKA JÄTTÄVÄT JÄLJEN

”Hetkiä jotka jättävät jäljen” on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Suomen Blogimedian ja Moccamasterin kanssa. Mielestäni juhlien melkeinpä paras hetki on se, kun vieraat ovat jo nousseet pöydästä ja jäljellä on enää muruset ja juomista jääneet rinkulat…

Lisätietoja

HERKKYYDESTÄ (NIIN MYÖTÄ KUIN VASTAMÄESSÄ)

Eilisen avautumisen jälkeen tuntui vähän tyhjältä kirjoittaa kylpyhuoneen sisustuksesta niin kuin minulla oli alun perin tarkoitus. Jostain syystä tuli voimakas tunne puhua jostain henkilökohtaisemmasta aiheesta. Henkinen avautuminen saattaa olla seurausta tuosta pienestä kriisistä, jonka koimme…

Lisätietoja

JÄRJESTELMÄLLISEMPI JA HAUSKEMPI ARKI | NÄIN SE TOIMII

Käsi ylös, ketkä ovat hommanneet tälle vuodelle perinteisen paperisen kalenterin? Itselle kalenteri oli pitkään jokavuotinen perinne. Kalenteria käytin ja täytin tunnollisesti ja se kulkikin jatkuvasti valtavassa käsilaukussa mukanani. Myöhemmin käsilaukku vaihtui juuri lompakon ja kännykän…

Lisätietoja

VINKKEJÄ LAHJAOSTOKSIIN

”Vinkkejä lahjaostoksiin” on toteutettu yhteistyössä Suomen Blogimedian ja Madaran kanssa. Jälleen on se aika vuodesta, kun pitäisi viimeistään keksiä, mitä laittaa kenellekin pukinkonttiin. Minusta on aina ollut mukavaa miettiä millaisia paketteja kukakin saa. Saatan laittaa…

Lisätietoja

MISTÄ SYNTYY JOULUMIELI

Jotkut päivät ovat niin täynnä kauneutta, että ihan pakahtuu. Pakkanen rapisee nurkissa ja kevyt puuterinen kuura on huurruttanut pihamaan. Ajatukset harhailevat sellaisen onnellisen ilon ja hämmennyksen välimaastossa ja posket punoittavat innosta jo pelkästään siitä ajatuksesta,…

Lisätietoja