ELÄMÄ

Kun elämä heittää häränpyllyä ja arjen peruspilarit järkkyvät, ei oikeastaan toivoisi mitään muuta, kuin että voisi taas päästä kotiin pesemään pyykkiä. Nämä psykoterapeutti ja tietokirjailija Maaret Kallion sanat muistuivat mieleeni, kun vielä vähän unenpöpperöisin silmin selailin sängyssä iltapäivälehtien lööppejä puhelimestani. Silmiini sattui artikkeli, jossa pin-up-malli ja tatuointitaiteilija Sini Ariell avautui somelakostaan. Päätös lakosta syntyi sairaalassa, kun Sini havahtui omaan somekäyttäytymiseensä tyttärensä sairasvuoteen äärellä.

Myös meille sairaalan vuoteet pienen keskospojan vanhempina ovat tulleet kuluneen vuoden aikana hyvinkin tutuiksi. Näinä hetkinä emme ole valinneet tietoisesti somehiljaisuutta tai edes pohtineet julkaisisimmeko kuvia, vaan olleet jokaisella hengenvedolla vain ja ainoastaan läsnä. Sisustuspainotteiseen blogiin sopinee muutenkin paremmin, niin no sisustuspainotteiset kuvat ja vaikka arvostankin avoimuutta ja sitä, että myös se ihan tavallinen elämä näkyy blogissa silloin tällöin, on myös suuri joukko ihan niitä arkisia ja hyvinkin henkilökohtaisia asioita, jotka pitää vain itsellään. Kuvat lapsen sairasvuoteen ääreltä kuuluvat ehdottomasti tähän kategoriaan.Jaoin tammikuun alussa Kevyt Keskosvanhempien yhdistyksen tiedotteen, jossa muistutettiin ihmisiä siitä, etteivät menisi kyläilemään keskosvauvan kotiin edes nuhaisena. Virus saattaa aiheuttaa sinulle vain vähäisiä oireita, mutta keskosvauvalle se voi olla hengenvaarallinen! Lähipiirimme on ottanut tämän onneksi hyvin huomioon, mutta nyt virustautien jyllätessä Suomessa, olemme päässet taas viettämään monen monta päivää ja yötä päivystyksessä sekä osastolla.

Vaikka kuvittelen olevani ihan valveutunut sosiaalisen median kuluttaja, huomaan varsinkin omien murheideni keskellä ahdistuvani muiden kiiltokuvamaisia somepäivityksiä selatessani. Näinä hetkinä se oma elämä näyttäytyy jotenkin erityisen tylsänä ja nuhjuisena eikä edes niiden arkisten asioiden jakaminen tunnu luontevalta. Tällöin yritän palauttaa itseni maanpinnalle sillä ajatuksella, että meillä kaikilla on elämässä aika vaikeita aikoja, yleensä ne vaan piilotetaan laajemmalta yleisöltä.

JOKIN TUOSSA HETKESSÄ

Kaupallinen yhteistyö: Iittala ja Suomen Blogimedia  Sinä aamuna aurinko kurkisti tavallista aikaisemmin pitsiverhojen lomasta. Ensimmäiset säteet lämmittivät paljaita olkapäitä jo kukonlaulun aikaan, kun kuljin kapeaa metsäpolkua rantaan päin. Nenässä tuoksui kostealla sammaleella viipyilevä aamukaste ja…

Lisätietoja

KUVIA IHAN TAVALLISESTA KODISTA

Suomen inspiroivimmassa kodissa on alettu tehokkaasti aamupuhiin jo kello neljä. Makuuhuoneessamme majailevaan, puolenmetrin mittaiseen herätyskelloon ei kuulu torkutusominaisuutta, vaan kun käsky käy, on noustava. Unta on tätä ennen ehtinyt kertyä ruhtinaalliset neljä katkonaista tuntia. Mikäs siinä:…

Lisätietoja

KUINKA SIETÄÄ EPÄTÄYDELLISYYTTÄ

Lapsen syntymän jälkeen minulle tuli ihan valtavan suuri kynnys julkaista kuvia kotoamme. Tähän on kaksi syytä. Ensimmäinen ihan konkreettinen syy on se kuuluisa asioiden tärkeysjärjestys: lienee sanomattakin selvää, että pienen ja perheen tarpeet menevät kaiken…

Lisätietoja

TÄRKEIN ON JUURI TÄSSÄ JA NYT

Niin on kohta kaksi kuukautta kulunut siitä, kun pienen pieni leijonanmieli käänsi maailmamme kertaheitolla ylösalaisin. Oma mieli on siinä rytäkässä heittänyt sellaista kuperkeikkaa, että välillä ihan hirvittää. Vaikka viikkoihin on mahtunut myös saavikaupalla huolen sävyttämiä…

Lisätietoja

ELÄMÄ ON JUHLA

Pääsiäissuunnitelmamme saivat uuden käänteen. Kuusenkerkkä kuohuviini unohtui avaamattomana jääkaappiin vastaleivotun kinderkakun kaveriksi. Pihan omenapuusta leikatut oksat tekivät kukkia olohuoneen sohvapöydällä lattialla vilistävien ”villakoirien” iloksi. Aika pysähtyi. Pääsiäinen venähti viikoiksi ja tänään havahduin siihen, että nythän…

Lisätietoja