ELÄMÄ

Kun elämä heittää häränpyllyä ja arjen peruspilarit järkkyvät, ei oikeastaan toivoisi mitään muuta, kuin että voisi taas päästä kotiin pesemään pyykkiä. Nämä psykoterapeutti ja tietokirjailija Maaret Kallion sanat muistuivat mieleeni, kun vielä vähän unenpöpperöisin silmin selailin sängyssä iltapäivälehtien lööppejä puhelimestani. Silmiini sattui artikkeli, jossa pin-up-malli ja tatuointitaiteilija Sini Ariell avautui somelakostaan. Päätös lakosta syntyi sairaalassa, kun Sini havahtui omaan somekäyttäytymiseensä tyttärensä sairasvuoteen äärellä.

Myös meille sairaalan vuoteet pienen keskospojan vanhempina ovat tulleet kuluneen vuoden aikana hyvinkin tutuiksi. Näinä hetkinä emme ole valinneet tietoisesti somehiljaisuutta tai edes pohtineet julkaisisimmeko kuvia, vaan olleet jokaisella hengenvedolla vain ja ainoastaan läsnä. Sisustuspainotteiseen blogiin sopinee muutenkin paremmin, niin no sisustuspainotteiset kuvat ja vaikka arvostankin avoimuutta ja sitä, että myös se ihan tavallinen elämä näkyy blogissa silloin tällöin, on myös suuri joukko ihan niitä arkisia ja hyvinkin henkilökohtaisia asioita, jotka pitää vain itsellään. Kuvat lapsen sairasvuoteen ääreltä kuuluvat ehdottomasti tähän kategoriaan.Jaoin tammikuun alussa Kevyt Keskosvanhempien yhdistyksen tiedotteen, jossa muistutettiin ihmisiä siitä, etteivät menisi kyläilemään keskosvauvan kotiin edes nuhaisena. Virus saattaa aiheuttaa sinulle vain vähäisiä oireita, mutta keskosvauvalle se voi olla hengenvaarallinen! Lähipiirimme on ottanut tämän onneksi hyvin huomioon, mutta nyt virustautien jyllätessä Suomessa, olemme päässet taas viettämään monen monta päivää ja yötä päivystyksessä sekä osastolla.

Vaikka kuvittelen olevani ihan valveutunut sosiaalisen median kuluttaja, huomaan varsinkin omien murheideni keskellä ahdistuvani muiden kiiltokuvamaisia somepäivityksiä selatessani. Näinä hetkinä se oma elämä näyttäytyy jotenkin erityisen tylsänä ja nuhjuisena eikä edes niiden arkisten asioiden jakaminen tunnu luontevalta. Tällöin yritän palauttaa itseni maanpinnalle sillä ajatuksella, että meillä kaikilla on elämässä aika vaikeita aikoja, yleensä ne vaan piilotetaan laajemmalta yleisöltä.

ASIOITA JOTKA TEKEVÄT KODIN

Vuoden vaihteen jälkeen iskee aina vimma tuuletella oikein kunnolla ympärillä olevia asioita. Karsia esineitä sekä ravistella omia pinttyneitä ajatuksia ja tapoja. Itselläni tämä tarkoittaa tammikuussa yleensä sitä, että siivoan ja järjestän kotimme niin, että lopulta…

Lisätietoja

JOULUN KANSSAS JAAN

Vaikka kuinka olen koittanut sitä tänä vuonna pakoilla, pienimuotoinen joulustressi meinasi ottaa minut tänään kiinni. Asioita toimitellessani koko päivän kaikui väsyneessä mielessäni Haloo Helsingin joululaulun sanat: ”tämä vuosi, joitain suosi enemmän”. Olin ajatellut tehdä teille…

Lisätietoja

JOULUSTA VIIS – PÄÄASIA ETTÄ VIIHTYY

Jouluun liittyy paljon samaa, kuin lomaan. Odotukset ovat korkealla ja ajatus siitä, että kaiken uurastamisen jälkeen voi hetkeksi nostaa jalat ilmaan ja olla vaan saa ponnistelemaan vielä hieman enemmän. Kyllä sitä vielä jaksaa ja ihan…

Lisätietoja

MITÄ ANTAA JOULULAHJAKSI?

Minulle on jäänyt elävästi mieleen joulu, jossa kuusi vuotias repi silmät innosta (ja onnesta) kiiluen auki valtavaa lahjakasaa. Yksi lahja toisensa jälkeen lensi olan yli, kun paketista ei paljastunut juuri sitä, mitä hän sinä vuonna…

Lisätietoja

HYVÄNTEKEVÄISYYS ON PIENIÄ TEKOJA

Kyselin viikonloppuna Instagram Storiesissa teidän ajatuksia blogijoulukalentereista. Pääsääntöisesti blogeissa olevista joulukalentereista pidettiin, mutta joillekin jokapäiväinen julkaisu tuotti ähkyn. Ymmärrän tämän hyvin.  Viime vuoden blogikalenterikokemuksella itsellenikin tuli ähky jo ihan pelkästään tekemisestä ja vaikka ideoita oli…

Lisätietoja