ELÄMÄ

Kun elämä heittää häränpyllyä ja arjen peruspilarit järkkyvät, ei oikeastaan toivoisi mitään muuta, kuin että voisi taas päästä kotiin pesemään pyykkiä. Nämä psykoterapeutti ja tietokirjailija Maaret Kallion sanat muistuivat mieleeni, kun vielä vähän unenpöpperöisin silmin selailin sängyssä iltapäivälehtien lööppejä puhelimestani. Silmiini sattui artikkeli, jossa pin-up-malli ja tatuointitaiteilija Sini Ariell avautui somelakostaan. Päätös lakosta syntyi sairaalassa, kun Sini havahtui omaan somekäyttäytymiseensä tyttärensä sairasvuoteen äärellä.

Myös meille sairaalan vuoteet pienen keskospojan vanhempina ovat tulleet kuluneen vuoden aikana hyvinkin tutuiksi. Näinä hetkinä emme ole valinneet tietoisesti somehiljaisuutta tai edes pohtineet julkaisisimmeko kuvia, vaan olleet jokaisella hengenvedolla vain ja ainoastaan läsnä. Sisustuspainotteiseen blogiin sopinee muutenkin paremmin, niin no sisustuspainotteiset kuvat ja vaikka arvostankin avoimuutta ja sitä, että myös se ihan tavallinen elämä näkyy blogissa silloin tällöin, on myös suuri joukko ihan niitä arkisia ja hyvinkin henkilökohtaisia asioita, jotka pitää vain itsellään. Kuvat lapsen sairasvuoteen ääreltä kuuluvat ehdottomasti tähän kategoriaan.Jaoin tammikuun alussa Kevyt Keskosvanhempien yhdistyksen tiedotteen, jossa muistutettiin ihmisiä siitä, etteivät menisi kyläilemään keskosvauvan kotiin edes nuhaisena. Virus saattaa aiheuttaa sinulle vain vähäisiä oireita, mutta keskosvauvalle se voi olla hengenvaarallinen! Lähipiirimme on ottanut tämän onneksi hyvin huomioon, mutta nyt virustautien jyllätessä Suomessa, olemme päässet taas viettämään monen monta päivää ja yötä päivystyksessä sekä osastolla.

Vaikka kuvittelen olevani ihan valveutunut sosiaalisen median kuluttaja, huomaan varsinkin omien murheideni keskellä ahdistuvani muiden kiiltokuvamaisia somepäivityksiä selatessani. Näinä hetkinä se oma elämä näyttäytyy jotenkin erityisen tylsänä ja nuhjuisena eikä edes niiden arkisten asioiden jakaminen tunnu luontevalta. Tällöin yritän palauttaa itseni maanpinnalle sillä ajatuksella, että meillä kaikilla on elämässä aika vaikeita aikoja, yleensä ne vaan piilotetaan laajemmalta yleisöltä.

KIITOS ETTÄ ILMESTYIT

Hetki sitten Instagram-tililläni pyörähti uusi kymmentuhatlukema, 30 000 seuraajaa. Seuraajien määrällä ei mielestäni ole niin suurta merkitystä, vaan tässäkin asiassa määrän korvaa laatu. Se miksi kuitenkin halusin tulla myös blogin puolelle asiasta kertomaan, liittyy johonkin paljon…

Lisätietoja

ERILAINEN JUHANNUS – KUN MIELIKUVAT EIVÄT VASTAA TODELLISUUTTA

Vietimme juhannuksen tänä vuonna kotona. Se olikin sitten lähestulkoon ainoa asia, joka meni niin kuin suunnittelimme. Minulla oli tarkoitus tehdä lauantaiksi oikein juhlava ”kalapöytä”. Olin itse asiassa haaveillut kalapöydästä jo pidemmän aikaa, ja mikä olisikaan…

Lisätietoja

LEIPOMINEN TEKEE HYVÄÄ – PARHAISTA PARHAIN RAPARPERIPIIRAKKA

Tämän vuoden kantavana teemana blogissa oli, miten kotiin saa tehtyä pienellä budjetilla ja vaivalla muodonmuutoksen. Olemme toteuttaneet näitä pieniä fiksailuja huone kerrallaan voimiemme mukaan aina ja aina kun suinkin on ollut aikaa ja innostusta. Viime…

Lisätietoja

MITÄ OPIN – EI SE HAITTAA VAIKKA AIKA EI AINA RIITÄ

Kaupallinen yhteistyö: Tikkurila Viime vuosi opetti omalta osaltaan sen, että suunnitelmia voi ja kannattaakin tehdä, kunhan muistaa jättää tilaa myös kaikenlaisille sattumille. Mikään ei nimittäin ole niin varmaa kuin epävarma. Vaikka tätä vuotta ei olla…

Lisätietoja

SOMELAKKO – UHKA VAI MAHDOLLISUUS?

Kun arjen peruspilarit järkkyvät, ei oikeastaan toivoisi mitään muuta, kuin että voisi taas päästä kotiin pesemään pyykkiä. Nämä psykoterapeutti ja tietokirjailija Maaret Kallion sanat muistuivat mieleeni jälleen tänä aamuna, kun vielä vähän unenpöpperöisin silmin selailin…

Lisätietoja