ELÄMÄ

Kun elämä heittää häränpyllyä ja arjen peruspilarit järkkyvät, ei oikeastaan toivoisi mitään muuta, kuin että voisi taas päästä kotiin pesemään pyykkiä. Nämä psykoterapeutti ja tietokirjailija Maaret Kallion sanat muistuivat mieleeni, kun vielä vähän unenpöpperöisin silmin selailin sängyssä iltapäivälehtien lööppejä puhelimestani. Silmiini sattui artikkeli, jossa pin-up-malli ja tatuointitaiteilija Sini Ariell avautui somelakostaan. Päätös lakosta syntyi sairaalassa, kun Sini havahtui omaan somekäyttäytymiseensä tyttärensä sairasvuoteen äärellä.

Myös meille sairaalan vuoteet pienen keskospojan vanhempina ovat tulleet kuluneen vuoden aikana hyvinkin tutuiksi. Näinä hetkinä emme ole valinneet tietoisesti somehiljaisuutta tai edes pohtineet julkaisisimmeko kuvia, vaan olleet jokaisella hengenvedolla vain ja ainoastaan läsnä. Sisustuspainotteiseen blogiin sopinee muutenkin paremmin, niin no sisustuspainotteiset kuvat ja vaikka arvostankin avoimuutta ja sitä, että myös se ihan tavallinen elämä näkyy blogissa silloin tällöin, on myös suuri joukko ihan niitä arkisia ja hyvinkin henkilökohtaisia asioita, jotka pitää vain itsellään. Kuvat lapsen sairasvuoteen ääreltä kuuluvat ehdottomasti tähän kategoriaan.Jaoin tammikuun alussa Kevyt Keskosvanhempien yhdistyksen tiedotteen, jossa muistutettiin ihmisiä siitä, etteivät menisi kyläilemään keskosvauvan kotiin edes nuhaisena. Virus saattaa aiheuttaa sinulle vain vähäisiä oireita, mutta keskosvauvalle se voi olla hengenvaarallinen! Lähipiirimme on ottanut tämän onneksi hyvin huomioon, mutta nyt virustautien jyllätessä Suomessa, olemme päässet taas viettämään monen monta päivää ja yötä päivystyksessä sekä osastolla.

Vaikka kuvittelen olevani ihan valveutunut sosiaalisen median kuluttaja, huomaan varsinkin omien murheideni keskellä ahdistuvani muiden kiiltokuvamaisia somepäivityksiä selatessani. Näinä hetkinä se oma elämä näyttäytyy jotenkin erityisen tylsänä ja nuhjuisena eikä edes niiden arkisten asioiden jakaminen tunnu luontevalta. Tällöin yritän palauttaa itseni maanpinnalle sillä ajatuksella, että meillä kaikilla on elämässä aika vaikeita aikoja, yleensä ne vaan piilotetaan laajemmalta yleisöltä.

MINULLA ON JOULUKSI VAIN YKSI TOIVE

Tämä on viides joulu tässä osoitteessa. Muistan niistä kaksi edellistä, joista viimeisimpänä nukuin lähes kolme vuorokautta putkeen. Vaikka muistikuvia aatosta tapaninpäivään ei liiemmin ole, muistan, että se joulu meni täysin ohitse. Ehkäpä hetki ennen joulua…

Lisätietoja

SAMALLA TARINALLA VOI OLLA KAKSI ERI LOPPUA

Vauvan sydänäänet laskevat: “Tämä syntyy nyt tai viimeistään tänä yönä. Valmistautukaa sektioon.” Makaan Naistenklinikan päivystyksessä pienessä, ei juuri siivouskomeroa suuremmassa huoneessa tutkimuspöydällä. On keskiyö ja kaikkialla on hiiren hiljaista. Välillä huoneessa piipahtaa hoitaja lisäämässä uuden…

Lisätietoja

JOS NYT PYSÄHDYN, EN JAKSA ENÄÄ NOUSTA

Ennen mihinkään tehtävään tarttumista minulla on tapana siivota ja järjestellä paikat. Tämä koskee yhtälailla keittiötä kuin työpöytää. Tai oikeastaan mitä vaan. Yleensä puhtaat pinnat selkeyttävät ajatukseni ja saavat asiat sujumaan sutjakkaammin. Kuluneen vuoden aikana tehtäviin…

Lisätietoja

MAXILLE

8.5. julkaistiin kirja, jonka ei ollut tarkoitus syntyä näin. Ei tässä muodossa ja syystä, josta se lopulta sai alkunsa. Siitäkin huolimatta olen äärimmäisen kiitollinen, että kirja on tässä ja nyt: muistutuksena siitä, että varjot, joita…

Lisätietoja

KUNHAN YLEISILME ON SIISTI

Kun rakensimme, käsityksemme siitä, mikä on tarpeeksi siistiä työnjälkeä, poikkesi huomattavasti raksalla pyörivien ammattilaisten kanssa. Meillä olisi ollut toive, että jokainen nurkka hinkutetaan kohdilleen niin pieteetillä, ettei mikään häiritse silmää. Mutta niin kuin piirustuksissakin luki…

Lisätietoja