LEMPEÄ KUIN HALAUS

Kaupallinen yhteistyö: Hakola

Minulle on jäänyt lähtemättömästi mieleen mainoslause ”Ihmisen ja maailman väliin tarvitaan jotain pehmeää”.

Sadannen kertaa pestyt pellavalakanat, melkein läpikuultaviksi kuluneet lempivaatteet, suolaisen valtameren lämpimän lempeät  aallot: kaikki asioita, jotka rauhoittavat ja tuovat sellaista määrittelemättömän primitiivistä hyvänolon tunnetta, jonka tarve on todella syvällä meissä jokaisessa.

Sanotaan, että ihminen kaipaa kosketusta koko elämänsä ajan. Aisteista kosketusaisti kehittyy ensimmäisenä ja se on myös aisti, joka säilyy pisimpään elämän loppuhetkillä. 

Tällainen sosiaalisen etäisyyden ja eristäytyneisyyden aika kuormittaa varmasti meistä jokaista. Läheisyyden ja kosketuksen puutteen on todettu tutkitusti lisäävän keskittymisvaikeuksia, aggressiivisuutta, ahdistuneisuutta ja masennusta. Tähän kun yhdistää huolen ja epävarmuuden, ei mikään ihme, että mielenterveys voi olla enemmän ja vähemmän vaakalaudalla.

Sosiaalinen eristäytyminen on myös saanut aikaan ihan kauhean järjestely- ja sisustusvimman (ehkäpä tämä älytön touhuaminen on myös merkki jonkinlaisesta mielenterveyden järkkymisestä; kun koko ajan puuhailee jotain, ei tarvitse pysähtyä miettimään, missä sitä oikeasti mennään).

Näitä samoja oireita on ollut havaittavissa myös omassa ystäväpiirissäni.

Nyt kun kotona on tullut vietettyä kaksi kuukautta, on ehtinyt oikeasti myös korjata repsottavia nurkkia (mm. kylpyhuoneen silikonit olivat päässeet ihan järkyttävään kuntoon). Myös koko kotia on tullut katsottua ihan uusin silmin.

Olohuoneemme on pitkään ollut hyvin  keskeneräinen. Hankimme tilaan mittasuhteiltaan ihan täydellisen sohvan (Kvadrat Hallingdal 65 -villakankaalla) heti muuttoluvan saatuamme, mutta siihen se sitten jäi.

Kuuden vuoden etsinnän jälkeen sohvan kaveriksi löytyi viimein täydellinen pari, nojatuoli jossa on samat mittasuhteet ja sama pehmeän pyöreä muotokieli. Persoonallisen tuolista tekee jalkojen säärystimet, jotka saa halutessaan pois. Väriksi valikoitui luonnonvalkoinen, joka sointuu kauniisti tuolin takana oleviin luonnonvalkoisiin pellavaverhoihin. 

Tuolin on suunnitellut suuri idolini ja syvästi ihailemani sisustusarkkitehti Joanna Laajisto. Boboksi nimettyyn tuoteperheeseen kuuluu myös kahden ja kolmen istuttava sohva, joka on valmistettu käsityönä Jurvassa aivan kuten kaikki muutkin Hakolan tuolit ja sohvat. 

Mittasuhteiltaan tuoli on jopa hieman koominen (tällainen reilu 170 senttinen tuntee tuolissa istuessaan olonsa jälleen hyvin pieneksi). Tuoliin mahtuu myös hautautumaan oikein kunnolla kerälle ja kiepille (tästä asennosta minut todennäköisemmin löytää iltaisin). 

Päivisinkään istumavuoroista ei tarvitse tapella, sillä nojatuoliin mahtuu itseni lisäksi hyvin myös kolmevuotias.

Liekö jonkinlaista perusturvallisuuden hakemista tai jotain muuta määrittelemätöntä hulluutta, mutta kotoamme löytyy nyt nojatuoli lähes joka huoneesta. Yhteistä kaikille on sama Kvadrat Hallingdal 65 -villakangas.

Mielestäni mikään ei voita villakangasta lapsiperheessä (villan likaa hylkivät ominaisuudet ovat aivan omaa luokkaansa). Villa on myös luonnollinen ja todella ajaton materiaali. Ja tuntuuhan se ihan käsittämättömän mukavalta.

Juttelin hetki sitten ystäväni kanssa, joka asuu yksin. Samaan aikaan, kun itse epätoivoisesti etsin mahdollisuutta olla edes hetken yksin, ei hän kaipaa mitään muuta, kuin että saisi olla hetken jonkun kanssa. Että olisi joku, joka silittäisi rauhoittavasti kättä, ottaisi syliin ja sanoisi, että kaikki kyllä järjestyy.

Tunnen syvää myötätuntoa ystäväni tilanteesta. Toisen ihmisen läsnäoloa, läheisyyttä tai kosketusta ei korvaa mikään, mutta mikäli ihminen ei saa riittävästi kosketusta muilta, hakee hän korvikkeen jostain muusta (niin syvällä tämä perustarve meissä on). 

Väestöliitto lupailee, että sylin tuomaa turvaa voi kokea esimerkiksi käpertymällä nojatuoliin tyynyn ja peiton kanssa.

Vaikka tämä ei yksinäisyyden kanssa kärvistelevää välttämättä juuri nyt lohduta, voi tilanteessa kuin tilanteessa aivoja hieman huijata.

Nojatuoliin lempeässä syleilyssä viltin alla oikeasti tuntee, miten päivän aikana hieman liian kiivaaseen tahtiin hakannut syke laskee. 

Stressaantunut ja levoton mieli myös tyyntyy kummasti, kun hetken aikaa paijaa itseään, silittää päästä tai poskesta ja toistaa tarpeeksi usein, että kaikki kyllä järjestyy.

AIHEESTA LISÄÄ: KAVERIA EI JÄTETÄ

Follow:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *